kameravalvonta kuva

Teknologian kehittymisen myötä asiakkailla ja potilailla on entistä enemmän mukana toimipisteisiin asioimaan tai hoitoon tullessaan kameralla varustettuja matkapuhelimia eli nk. kamerakännyköitä. Näiden hallussapidosta ja käytöstä on aiheutunut huolta ja kysymyksiä sosiaali- ja terveydenhuollossa asioivien tai työskentelevien henkilöiden oikeusturvan näkökulmasta. Kännykät mahdollistavat yksittäisten kuvien ottamisen lisäksi myös pitkien tallenteiden kuvaamista, joissa on mukana myös ääni. Asiakkailla ja potilailla on myös nykyään usein mukana kannettava tietokone ja yhteys internetiin, jolloin kuvattavan materiaalin julkaiseminen ja levittäminen on teknisesti helppoa. Ilmiö on laajentunut mm. kotihoitoon, jossa omaiset saattavat asennella web-kameroita tai tallentavia kameravalvontalaitteistoja kotihoidon asiakkaan kotiin. Kaikissa tilanteissa asiakas itse ei edes tiedä kameroiden läsnäolosta. Ydinkysymys kuuluu ehkä niin, että pitääkö työntekijän alistua jatkuvan tallentavan kameravalvonnan alla työntekijään asiakkaan kotona (kotirauhan piirissä) ja miten se vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalveluissa hoidon turvallisuuteen ja vaitiolovelvollisuuden noudattamiseen.

Filosomisemmin voisi myös ajatella niin, että jos omainen kameran asentaa eikä potilas-/asiakas ole täysin itsemääräävässä kunnossa ja ”kameravalvonnassa” paljastuu asiakkaan/potilaan ja työntekijän keskinäistä kommunikaatiota. Silloinhan voisi olla kyse asiakkaan/potilaan yksityiselämän suojan loukkaamisesta siinä mielessä, että omainen/läheinen, jolla ei ole oikeutta potilas-/asiakastietoihin, saa tällä tavoin urkituksi ja voi jopa muille välittää salassa pidettäviä potilas-/asiakassuhteeseen liittyviä tietoja. Tämä argumentti ei pure itsemääräävän potilaan/asiakkaan suostumuksella toteutettuun taikka hänen itse toteuttamaansa ”kameravalvontaan”.

Asia on erittäin vaikea myös lainsäädännöllisesti tulkita. Erilaisia ratkaisuja on julkisesti saatavilla, joissa käsitellään eri näkökulmista samaan aihepiiriin liittyviä kysymyksiä. Olen muodostanyt oman käsitykseni asiasta, mutta tämän teeman suhteen ei taida yhtä oikeaa totuutta olla olemassakaan. Toivon kuitenkin, että asiaan liittyvä pohdiskeluni auttaa tämän blogin lukijoita ohjeitanne ja käytäntöjänne suunniteltaessa. Kirjoittelen näkökulmiani nyt lähinnä niistä tapauksista, joissa sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksikön sisätiloissa kuvataan asiakkaiden/potilaiden toimesta toisia henkilöitä kuten asiakkaita, potilaita, heidän vieraitaan tai työntekijöitä.

Suomen perustuslain (731/1999) 12§:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Kuitenkin perustuslain mukaisesti jokaisella on oikeus myös siihen, että yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Sinänsä kuvaaminen voi olla sallittua, mutta kuvien julkaiseminen ja levittäminen eivät välttämättä sitä ole.

Vaikeaksi asian tekee esimerkiksi puhelimissa olevan kameratoimintojen väärinkäyttömahdollisuuksien mukana tuoma uhka sivullisten henkilöiden kuten toisten potilaiden yksityisyydelle. Joissain tilanteissa kuvaaminen saattaa tulla myös rikoksena arvioitavaksi. Esimerkiksi yleisöltä suljetulla osastolla toisen henkilön kuvaaminen tämän yksityisyyttä loukaten ilman kuvattavan nimenomaista lupaa on rikoslain 24 luvun mukaan salakatseluna rangaistava teko. Erityisenä lisäpiirteenä on nykyisin myös kuvamateriaalien julkaiseminen/jakaminen internetissä esimerkiksi sosiaalisen median palveluissa. Näissä julkaisuissa saattaa näkyä vahingossa tai tarkoituksenhakuisesti tunnistettavasti toisia sivullisia henkilöitä.

Henkilöitä (mukaan lukien työntekijät) kuvattaessa ja materiaaleja julkaistaessa voi tulla kysymykseen mm. kunnianloukkaus, mikäli materiaali loukkaa kuvattavaa henkilöä. Kuitenkaan yksittäinen työntekijä ei voi sinänsä kieltää jonkun henkilön suorittamaa kuvaamista, jos kuvattava itse suostuu kuvaamiseen. Työntekijä voi käsityksemme mukaan kieltää kuvaamisen vain, jos se vaarantaa esimerkiksi suoritettavan toimenpiteen.

Asiakkailta ja potilailta ei siis voitane kieltää yleisesti toimintayksikön omilla säännöillä tai määräyksillä kamerakännyköiden ja kameroiden hallussapitoa ja käyttöä. Terveydenhuollossa on poikkeustilanteita, joissa voidaan henkilön perusoikeuksia rajoittaa. Nämä rajoitusmahdollisuudet eivät koske vapaaehtoisesti hoidossa olevia potilaita. Vapaaehtoisessa hoidossa olevilta potilailta ei voi esimerkiksi ottaa puhelinta pois kuin ainoastaan heidän omalla suostumuksellaan.

Vaikka kamerakännyköillä kuvaamista ei toimintayksiköissä voida kokonaan kieltää, voidaan sitä kuitenkin rajoittaa. Yksityisyyden ja henkilötietojen suojan turvaamiseksi on perusteltua, että toimintayksikkö voi järjestyssäännöissään ja määräyksissään rajoittaa asiakkaiden, potilaiden ja heidän vieraidensa kamerakännykän käytön kuvaamistarkoituksessa esimerkiksi tiettyihin erikseen määriteltyihin tiloihin. Tällaisia tiloja voivat olla aulat, käytävät ja muut yleiset oleskelutilat. Näissäkin tiloissa pitäisi kuvaajan huomioida, ettei kuviin/tallenteisiin tule mukaan sivullisia henkilöitä.

Asiakkaita ja potilaita sekä heidän vieraitaan on syytä informoida siitä, että muistaisivat kunnioittaa toisten henkilöiden yksityisyyden suojaa varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluissa johtuen asiakassuhteiden arkaluonteisuudesta. Tämä kannattaa ottaa huomioon tehtäessä ja julkaistaessa toimintayksiköiden järjestyssääntöjä ja ohjeita.

Aiheeseen välillisesti liittyviä eri näkökulmia sisältäviä ratkaisuja

Laillisuusvalvonnassa on tullut esille tapauksia, joissa on ollut kysymys viranomaisten reagoinnista valokuvaamiseen. Muun muassa seuraavat oikeusasiamiehen tai apulaisoikeusasiamiesten ratkaisut ovat löydettävissä oikeusasiamiehen internetsivuilta:

– 405/4/03 (kysymys kuvaamisluvasta rautatieasemilla, lentokentällä ja metroasemilla),

– 442/4/04 (poliisin toimivalta tutkia, mitä kameran muistikortille oli tallentunut ja määrätä poistamaan kuva kameran muistista),

– 3447/4/05 (valokuvaaminen terveyskeskuksen yleisissä tiloissa),

– 194/2/07 (poliisitoiminnan julkisuus tiedotusvälineiden edustajien ollessa seuraamassa poliisityötä poliisipartion mukana),

– 2065/4/07 (diplomaattiajoneuvon valokuvaaminen),

– 3789/4/07 (kamerapuhelimien käyttö terveydenhuollon yksiköissä),

– 3674/4/09 (suurlähetystön aidan kuvaamisen kieltäminen),

– 3149/4/10 (korkeimman oikeuden odotustiloissa kuvaamisen kieltäminen)