Sähköiseen asiointiin liittyvät tekniset asiat ovat kehittyneet matkan varrella ja koko ajan itselleni vahvistuu mielipide siitä, että kaikissa verkkopalveluissa, joissa vähääkään liikutellaan kahdensuuntaisesti salassa pidettävää tietoa -pitää vaatia käytettäväksi vahvaa tunnistamista. Kuitenkin joskus vahva tunnistaminen (esim. "verkkopankkitunnukset", mobiilivarmenne ja sirullinen varmenteella varustettu henkilökortti) on liioiteltua, joten jonkinlainen kriteeristö/linjaus pitää organisaatioiden tehdä sen suhteen milloin vahvaa tunnistamista tarvitaan. Muissa tapauksia sitä ei kannata käyttää.

Vetuma-palvelu on kansalaisen verkkotunnistus- ja maksamispalvelu, joka on tarkoitettu julkishallinnon organisaatioiden sähköisinä asiointipalveluina toteuttavien palvelusovellusten käyttöön. Vetuma-palvelu tarjoaa asiointipalvelujen käyttöön toiminnallisuuksia käyttäjien tunnistamiseen, toimenpiteen hyväksyttämiseen, sähköiseen allekirjoittamiseen, maksun maksattamiseen käyttäjällä ja maksun palautukseen. Palvelusta vastaa Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori ja palvelun toimittaa Fujitsu Finland Oy.

Vetuma-hanke käynnistyi vuoden 2004 keväällä pääkaupunkiseudun kuntien aloitteesta. Hankkeen tavoitteena oli hankkia julkishallinnon käyttöön yhteinen verkkotunnistamisen ja -maksamisen alusta ja levittää se koko julkishallinnon käyttöön. Valtio ja noin 60 muuta kuntaa liittyivät pian tämän jälkeen hankkeeseen mukaan. Pian tämän jälkeen useat muut kunnat ja kuntayhtymät sekä valtionhallinnon organisaatiot liittyivät Vetuma-palveluun. Tammikuun 2014 lopussa palvelussa oli mukana noin 175 yhteisöä, kaikki Suomen pankit, teleoperaattorit ja NETS Oy luottokorttimaksamiseen (NETS Oy on entiseltä nimeltään Luottokunta).

Vetuma-palvelun käytön keskeisiä hyötyjä ovat:
• Palvelu voidaan ottaa käyttöön nopeasti, koska sopimusten sisältö (sopimusteksti ja hinnat) on neuvoteltu valmiiksi puitesopimuksiksi palveluntarjoajien (VRK, pankit, teleoperaattorit) kanssa. Vetuma-asiakasorganisaation on kuitenkin itse tehtävä sopimukset palveluntarjoajien kanssa.
• Palvelun käyttöönotto ei edellytä mittavaa kehitystyötä, koska palvelun tekninen toteutus on valmis ja sitä voidaan käyttää sellaisenaan.

Käyttäjän tunnistaminen

Vetuma-palvelun avulla voidaan tunnistaa asioiva kansalainen, eli saada luotettavasti tieto hänen henkilöllisyydestään. Palvelua suositellaan käytettäväksi kaikissa niissä tilanteissa, joissa asiointipalvelun käyttö edellyttää käyttäjän luotettavaa tunnistusta. Vetuma-palvelu tarjoaa tällä hetkellä palvelusovellusten käytettäväksi seuraavat tunnistusmenetelmät:
• Kansalaisvarmenteeseen perustuva tunnistus, jossa varmenne voi sijaita sirukortilla tai matkapuhelimen SIM-kortilla. Sovelluksen niin halutessa noudetaan tunnistautuneen käyttäjän henkilötunnus (HETU) VTJ:stä.
• Käyttäjätunnus/salasanaperiaatteeseen perustuvat tunnistusmenetelmät
• Pankkien tarjoama tunnistuspalvelu tietoverkkokäyttöön (Tupas).

Käyttäjän suorittama hyväksyminen

Vetuma-palvelun avulla voidaan hyväksyttää toimenpide käyttäjällä siten, että käyttäjä suorittaa hyväksymisen tunnistautumalla ja sovellus tallettaa tunnistautumisen tuloksen todisteena hyväksymisestä. Vetuma-palvelua suositellaan käytettäväksi kaikissa niissä tilanteissa, joissa asiointipalvelussa edellytetään, että käyttäjän tulee luotettavasti hyväksyä tietty toimenpide ja joissa ei vaadita sähköistä allekirjoitusta.

Sähköinen allekirjoitus

Vetuma-palvelun avulla voidaan tunnistaa asioiva kansalainen, eli saada luotettavasti tieto hänen henkilöllisyydestään. Palvelua suositellaan käytettäväksi kaikissa niissä tilanteissa, joissa asiointipalvelun käyttö edellyttää käyttäjän luotettavaa tunnistusta. Vetuma-palvelu tarjoaa kansalaisvarmenteeseen perustuvan sähköisen allekirjoituksen teettämisen käyttäjällä. Käyttäjän varmenne voi sijaita sirukortilla tai matkapuhelimen SIM-kortilla. Palvelua suositellaan käytettäväksi kaikissa niissä tilanteissa, joissa asiointipalvelussa edellytetään, että käyttäjä voi luotettavasti allekirjoittaa tietyn tekstin. Sähköisen allekirjoituksen tekeminen vaatii teknisesti sen, että allekirjoittajalla on:

• Varmenne joka sitoo hänen henkilöllisyytensä hänen allekirjoituksissaan käyttämiinsä avaimiin.

• Sähköinen tietoväline, jolla allekirjoitusavain ja varmenne sijaitsevat.

Maksatus

Vetuma-palvelu mahdollistaa tietyn maksun maksattamisen käyttäjällä siten, että käyttäjä ohjataan valitsemaansa verkkomaksupalveluun maksua suorittamaan. Tuettuja maksupalveluita ovat:

• Pankkien verkkomaksupalvelut

• NETS Oy:n verkkomaksupalvelu (Visa ja MasterCard) Palvelua suositellaan käytettäväksi kaikissa niissä tilanteissa, joissa asiointipalvelussa edellytetään, että käyttäjä voi maksaa tietyn maksun osana asiointitapahtumaa.

Vetuma-palvelu huolehtii maksatuspyyntöjen välittämisestä kansalaisten valitsemille maksupalveluille, sovittaen pyynnöt eri maksupalveluiden rajapintojen vaatimaan muotoon 1.5 Maksunpalautus Vetuma-palvelun avulla voidaan kansalaisen tilille palauttaa hänen maksamansa maksu joko osittain tai kokonaan. Palvelua suositellaan käytettäväksi sellaisissa tilanteissa, joissa käyttäjälle pitää suorittaa maksunpalautus, ja käyttäjä on maksanut maksun sellaisessa maksupalvelussa, joka tukee maksunpalautusta. Vetuma-palvelu huolehtii maksunpalautuspyyntöjen välittämisestä maksupalveluille, sovittaen pyynnöt eri maksupalveluiden rajapintojen vaatimaan muotoon.

kameravalvonta kuva

Teknologian kehittymisen myötä asiakkailla ja potilailla on entistä enemmän mukana toimipisteisiin asioimaan tai hoitoon tullessaan kameralla varustettuja matkapuhelimia eli nk. kamerakännyköitä. Näiden hallussapidosta ja käytöstä on aiheutunut huolta ja kysymyksiä sosiaali- ja terveydenhuollossa asioivien tai työskentelevien henkilöiden oikeusturvan näkökulmasta. Kännykät mahdollistavat yksittäisten kuvien ottamisen lisäksi myös pitkien tallenteiden kuvaamista, joissa on mukana myös ääni. Asiakkailla ja potilailla on myös nykyään usein mukana kannettava tietokone ja yhteys internetiin, jolloin kuvattavan materiaalin julkaiseminen ja levittäminen on teknisesti helppoa. Ilmiö on laajentunut mm. kotihoitoon, jossa omaiset saattavat asennella web-kameroita tai tallentavia kameravalvontalaitteistoja kotihoidon asiakkaan kotiin. Kaikissa tilanteissa asiakas itse ei edes tiedä kameroiden läsnäolosta. Ydinkysymys kuuluu ehkä niin, että pitääkö työntekijän alistua jatkuvan tallentavan kameravalvonnan alla työntekijään asiakkaan kotona (kotirauhan piirissä) ja miten se vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalveluissa hoidon turvallisuuteen ja vaitiolovelvollisuuden noudattamiseen.

Filosomisemmin voisi myös ajatella niin, että jos omainen kameran asentaa eikä potilas-/asiakas ole täysin itsemääräävässä kunnossa ja ”kameravalvonnassa” paljastuu asiakkaan/potilaan ja työntekijän keskinäistä kommunikaatiota. Silloinhan voisi olla kyse asiakkaan/potilaan yksityiselämän suojan loukkaamisesta siinä mielessä, että omainen/läheinen, jolla ei ole oikeutta potilas-/asiakastietoihin, saa tällä tavoin urkituksi ja voi jopa muille välittää salassa pidettäviä potilas-/asiakassuhteeseen liittyviä tietoja. Tämä argumentti ei pure itsemääräävän potilaan/asiakkaan suostumuksella toteutettuun taikka hänen itse toteuttamaansa ”kameravalvontaan”.

Asia on erittäin vaikea myös lainsäädännöllisesti tulkita. Erilaisia ratkaisuja on julkisesti saatavilla, joissa käsitellään eri näkökulmista samaan aihepiiriin liittyviä kysymyksiä. Olen muodostanyt oman käsitykseni asiasta, mutta tämän teeman suhteen ei taida yhtä oikeaa totuutta olla olemassakaan. Toivon kuitenkin, että asiaan liittyvä pohdiskeluni auttaa tämän blogin lukijoita ohjeitanne ja käytäntöjänne suunniteltaessa. Kirjoittelen näkökulmiani nyt lähinnä niistä tapauksista, joissa sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksikön sisätiloissa kuvataan asiakkaiden/potilaiden toimesta toisia henkilöitä kuten asiakkaita, potilaita, heidän vieraitaan tai työntekijöitä.

Suomen perustuslain (731/1999) 12§:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Kuitenkin perustuslain mukaisesti jokaisella on oikeus myös siihen, että yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Sinänsä kuvaaminen voi olla sallittua, mutta kuvien julkaiseminen ja levittäminen eivät välttämättä sitä ole.

Vaikeaksi asian tekee esimerkiksi puhelimissa olevan kameratoimintojen väärinkäyttömahdollisuuksien mukana tuoma uhka sivullisten henkilöiden kuten toisten potilaiden yksityisyydelle. Joissain tilanteissa kuvaaminen saattaa tulla myös rikoksena arvioitavaksi. Esimerkiksi yleisöltä suljetulla osastolla toisen henkilön kuvaaminen tämän yksityisyyttä loukaten ilman kuvattavan nimenomaista lupaa on rikoslain 24 luvun mukaan salakatseluna rangaistava teko. Erityisenä lisäpiirteenä on nykyisin myös kuvamateriaalien julkaiseminen/jakaminen internetissä esimerkiksi sosiaalisen median palveluissa. Näissä julkaisuissa saattaa näkyä vahingossa tai tarkoituksenhakuisesti tunnistettavasti toisia sivullisia henkilöitä.

Henkilöitä (mukaan lukien työntekijät) kuvattaessa ja materiaaleja julkaistaessa voi tulla kysymykseen mm. kunnianloukkaus, mikäli materiaali loukkaa kuvattavaa henkilöä. Kuitenkaan yksittäinen työntekijä ei voi sinänsä kieltää jonkun henkilön suorittamaa kuvaamista, jos kuvattava itse suostuu kuvaamiseen. Työntekijä voi käsityksemme mukaan kieltää kuvaamisen vain, jos se vaarantaa esimerkiksi suoritettavan toimenpiteen.

Asiakkailta ja potilailta ei siis voitane kieltää yleisesti toimintayksikön omilla säännöillä tai määräyksillä kamerakännyköiden ja kameroiden hallussapitoa ja käyttöä. Terveydenhuollossa on poikkeustilanteita, joissa voidaan henkilön perusoikeuksia rajoittaa. Nämä rajoitusmahdollisuudet eivät koske vapaaehtoisesti hoidossa olevia potilaita. Vapaaehtoisessa hoidossa olevilta potilailta ei voi esimerkiksi ottaa puhelinta pois kuin ainoastaan heidän omalla suostumuksellaan.

Vaikka kamerakännyköillä kuvaamista ei toimintayksiköissä voida kokonaan kieltää, voidaan sitä kuitenkin rajoittaa. Yksityisyyden ja henkilötietojen suojan turvaamiseksi on perusteltua, että toimintayksikkö voi järjestyssäännöissään ja määräyksissään rajoittaa asiakkaiden, potilaiden ja heidän vieraidensa kamerakännykän käytön kuvaamistarkoituksessa esimerkiksi tiettyihin erikseen määriteltyihin tiloihin. Tällaisia tiloja voivat olla aulat, käytävät ja muut yleiset oleskelutilat. Näissäkin tiloissa pitäisi kuvaajan huomioida, ettei kuviin/tallenteisiin tule mukaan sivullisia henkilöitä.

Asiakkaita ja potilaita sekä heidän vieraitaan on syytä informoida siitä, että muistaisivat kunnioittaa toisten henkilöiden yksityisyyden suojaa varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluissa johtuen asiakassuhteiden arkaluonteisuudesta. Tämä kannattaa ottaa huomioon tehtäessä ja julkaistaessa toimintayksiköiden järjestyssääntöjä ja ohjeita.

Aiheeseen välillisesti liittyviä eri näkökulmia sisältäviä ratkaisuja

Laillisuusvalvonnassa on tullut esille tapauksia, joissa on ollut kysymys viranomaisten reagoinnista valokuvaamiseen. Muun muassa seuraavat oikeusasiamiehen tai apulaisoikeusasiamiesten ratkaisut ovat löydettävissä oikeusasiamiehen internetsivuilta:

– 405/4/03 (kysymys kuvaamisluvasta rautatieasemilla, lentokentällä ja metroasemilla),

– 442/4/04 (poliisin toimivalta tutkia, mitä kameran muistikortille oli tallentunut ja määrätä poistamaan kuva kameran muistista),

– 3447/4/05 (valokuvaaminen terveyskeskuksen yleisissä tiloissa),

– 194/2/07 (poliisitoiminnan julkisuus tiedotusvälineiden edustajien ollessa seuraamassa poliisityötä poliisipartion mukana),

– 2065/4/07 (diplomaattiajoneuvon valokuvaaminen),

– 3789/4/07 (kamerapuhelimien käyttö terveydenhuollon yksiköissä),

– 3674/4/09 (suurlähetystön aidan kuvaamisen kieltäminen),

– 3149/4/10 (korkeimman oikeuden odotustiloissa kuvaamisen kieltäminen)