Psykiatrian erikoislääkäri Pirkko Turpeinen-Saari kirjoitti syksyllä 2009 blogeja, joissa hän kertoi kuinka oli antanut psykoterapiaaa isälleni Paavo Haavikolle Laakson sairaalassa juhannuksena 2008, sekä mitä muuta hoitoa ja hoivaa hän oli  järjestellyt. Turpeinen-Saari myös totesi blogissaan, että häntä sitoo lääkärin vaitiolovelvollsuus.

Tein tutkintapyynnön epäillystä vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta.

Johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka teki elokuussa 2011 päätöksen, jossa hän katsoi että Turpeinen-Saarella on ollut oikeus "tuoda esiin tarkentavia seikkoja omista toimistaan" eli vaitiolovelvollisuutta ei ollut, koska hän oli määrännyt isälleni lääkettä, joka kahden tutun lääkärini mielestä ei sopinut isäni lääkitykseen.

Valitin päätöksestä Valtakunnansyyttäjänvirastoon, joka teki helmikuussa 2012 Poukan tavoin syyttämättäjättämispäätöksen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske perustelee päätöstään näin

"Paavo Haavikon terveydentilaa koskevat seikat ovat olleet Paavo Haavikon henkilökohtaisia oloja koskevia seikkoja. Heikki Haavikko ei ole niiden osalta epäillyn salassapitorikoksen asianomistaja."

Valtakunnansyyttäjänviraston verkkosivuilla julkaistiin lyhennelmä päätöksestä:

"Henkilön terveydentilaa koskevien tietojen paljastaminen ei ollut salassapitorikos, kun paljastaminen oli tapahtunut henkilön kuoleman jälkeen".

Tein kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin teki 27.6.2013 kantelusta päätöksen:

"...väitetty salassapitorikos  oli tapahtunut vasta sen henkilön kuoleman jälkeen, jonka terveystietojen paljastamisesta on ollut kysymys. Koska kysymyksessä on ollut vainajan henkilökohtaisia oloja koskevat seikat, ei päämiehenne ole katsottu olevan asianomistaja epäiltyyn rikokseen".

Sakslinin mukaan näyttöä ei ole siitä "että paljastettuja tietoja olisi saatu lääkärin asemassa, toimessa tai tehtävää suorittaessaan." Sakslin sivuuttaa valtakunnnansyyttäjän tavoin asiassa vahvan näytön Turpeinen-Saaren toiminnasta lääkärinä. Sakslin ei huomioi, että vain lääkäri voi  määrätä lääkettä tai antaa psykoterapiaa.

Sakslin ei esitä mitään perusteluja päätökselleen. Yleensä päätökset ovat hyvin perusteltuja ja niillä on lainkäyttöä ohjaava merkitys.

Kalskeen ja Sakslinin väite, että potilastiedot eivät ole potilastietoja on riidattomasti väärä. Myös käsitys, että yksityiset asiat eivät kuuluisi salassapidon piiriin, on outo. Käsitys että omainen ei ole asianosainen on tyhjä koska kuka tahansa voi ilmoittaa salassapidon rikkomisesta, sillä salassapidon << salassapitovelvollisuuden rikkominen << kuuluu syyttäjälle.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto otti käsiteltäväkseen kahden henkilön tekemän kantelun Kellokosken prinsessa -kirjasta ja elokuvasta. Kantelijat eivät olleet vainajan sukulaisia. AVI antoi maaliskuussa 2010 huomautuksen Kellokosken sairaalan entiselle ylilääkärille Ilkka Taipalelle ja entiselle mielisairaanhoitaja Ilkka Raitasuolle. Nämä olivat luovuttaneet entisen potilaan, vainajan potilastietoja kirjaan ja elokuvaan

Vainajan yksityisyydestä ei tässä isäni Paavo Haavikon jutussa ole varsinaisesti kysymys. Kun Kalske ja Sakslin kuitenkin muuttivat terveydenhuollon ammattihenkilön vaitilolovelvollisuuta koskevan jutun yksityisyyden suojaa koskevaksi, heidän olisi pitänyt huomioida  EIT:n ns. Mitterrand-päätös, joka heillä oli tiedossa. Jutussa oli kysymys Ranskan entisen presidentin henkilääkärin salassapitovelvolliuudesta. Päätös määrittelee vainajan yksityiselämän suojaa:

"EIT pani merkille, että kansalliset (Ranskan) tuomioistuimet olivat perustaneet puuttumisen kahteen EIS 10 artiklan kohdassa 2 mainittuun hyväksyttävään tavoitteeseen eli  kysymys oli luottamuksellisten (salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien) tietojen paljastamisen estämisestä ja muiden (tasavallan presidentin ja hänen omaistensa) oikeuksien suojelemisesta." ... ..."Toimenpiteellä oli pyritty suojelemaan kuolleen presidentin kunniaa, mainetta ja yksityisyyttä. EIT ei pitänyt  perusteettomna tai mielivaltaisena kansallisten tuomioistuinten kantaa, joiden mukaan nuo "muiden oikeudet" olivat siirtyneet hänen perheelleen hänen kuolemansa jälkeen"

-------

Etelä-Suomen aluehalintovirasto teki 5. helmikuuta 2015 päätöksen:

"Aluehallintovirasto toteaa, että psykiatrian erikoislääkäri Pirkko Turpeinen-Saari on menetellyt terveydenhuollon ammattihenkilöa koskevien salassapitovelvoitteiden vastaisesti ilmaistessaan kaikkien tietoverkkojen käyttäjien saatavissa olevassaan blogissaan Paavo Haavikon terveydentilaa ja hoitoa koskevia tietoja. Aluehallintovirasto antaa psykiatrian erikoislääkäri Pirkko Turpeinen-Saarelle huomautuksen edellä mainitusta menettelystään."

Turpeinen-Saaren asemaa Aluhallintovirasto kuvaa näin: "...lääkärin läheiseen omais- ja muuhun verkostoon liittyy sosiaalinen ja inhimillinen paine sekä toisinaan halu toimia satunnaisesti lääkemääräyksiä antavana tai uusivana tuttavalääkärinä ohi virallisen terveydenhuollon järjestelmän. Vaikka tällainen toiminta on varsin yleistä lääkäreiden keskuudessa ja lääkärien sosiaalisten suhteiden säilyttämiseksi ja sitä voi edellyyttäkin, ei tällaista toimintaa lainsäädännön tasolla eroteta varsinaisesta ammatillisesta toiminnasta. Siihen liittyvät soveltuvin osin samat velvoittet kuin muuhunkin ammatilliseen toimintaan ja velvoite potilaskertomuksen laatimiseen  siihen liittyvine arkaluontoisten tietojen säilytystä ja luovuttamista sekä salassapitoa koskevine säädöksineen. "

Päätöksessä myös korostetaan "...lääkärin tulisi potilasturvallisuuden ja potilaan hoidon laadun turvaamiseksi sekä potilaan ja oman oikeusturvansa huomioiden pidättäytyä epätyypillisistä ammatinharjoittamisen muodoista, kuten tomimisesta satunnaisesti lääkemääräyksiä antavana tai uusivana tuttavalääkärinä ja lääketieteellisenä neuvonantajana virallisen terveydenhuollon ohi."

Heikki Haavikko Kustantaja

Asiaa käsitelty lyhyesti myös toukokuussa ilmestyneessä kirjassani "Paavo Haavikko, isä." Teos 2015

Tietoja

Kirjoittanut Heikki Haavikko

Julkaistu: 26.05.2015

Viimeksi päivitetty: 27.05.2015